Paasto

Paasto on islamin neljäs pilari, ja se tarkoittaa pidättäytymistä ruoasta, juomasta ja kaikista muista paaston rikkovista asioista aamunkoitosta auringonlaskuun siunatun Ramadan-kuukauden aikana. Paasto on hurskauden, kärsivällisyyden ja köyhiä kohtaan tunnetun myötätunnon koulu.

Paasto islamissa on ainutlaatuinen kasvatuksellinen koulu; se ei ole pelkkää ruoasta ja juomasta pidättäytymistä, vaan käytännön harjoitus itsensä hallitsemiseen ja halujen alistamiseen Allahin käskyille. Uskovan tuntema nälkä ja jano kuumina päivinä saa hänet koettelemaan tahdonvoimaansa ja opettaa häntä voittamaan himonsa, turvautuen kärsivällisyyteen palvonnan vaikeuksissa tavoitellessaan Kaikkivaltiaan Allahin mielihyvää.

Yksi paaston ylevimmistä viisauksista on toisten huomioon ottamisen tunteen kehittäminen. Kun rikas tuntee nälkää, hän ymmärtää omakohtaisesti, mitä köyhä ja puutteenalainen kokee, mikä herättää hänen sydämessään halun antaa ja lohduttaa. Se on oppitunti sosiaalisesta myötätunnosta ja oikeudenmukaisuudesta, jossa ihmisten väliset erot sulavat ja sielu kaipaa auttaa vähäosaisia, jolloin palvonta muuttuu yksilöllisestä asiasta käytännöksi, joka yhdistää sydämet ja vahvistaa yhteiskuntaa.

Paasto myös juurruttaa uskovan sydämeen jatkuvan itsekontrollin; hän pidättäytyy paaston rikkovista asioista niin yksityisesti kuin julkisestikin, mikä vahvistaa hänessä hurskautta, joka on uskonnon ydin. Toistamalla tätä palvontaa joka vuosi muslimi tottuu muistamaan Allahin tottelemista kaikissa elämänsä asioissa, ja hänestä tulee kykenevä jättämään sen, mikä suututtaa hänen Herraansa, ja pysymään Hänen tiellään riippumatta houkutuksista ja psyykkisistä paineista.

الصيام هو الركن الرابع، ويكون بالامتناع عن الطعام والشراب وسائر المفطرات من طلوع الفجر إلى غروب الشمس في شهر رمضان المبارك. الصيام مدرسة للتقوى والصبر والرحمة بالفقراء.

يُعد الصوم في الإسلام مدرسةً تربويةً فريدة، فهو ليس مجرد امتناع عن الطعام والشراب، بل هو تمرينٌ عمليٌّ على ضبط النفس وإخضاع رغباتها لأمر الله. إن شعور المؤمن بالجوع والعطش في الأيام الحارة يجعله يختبر قوة الإرادة، ويُعلمه كيف ينتصر على شهواته، مستعينًا بالصبر على مشقة العبادة ابتغاءً لمرضاة الله تعالى.

ومن أسمى حكم الصوم تنميةُ الشعور بالآخرين، فعندما يجوع الغني، يدرك بحسه حقيقة ما يعانيه الفقير المعدم، مما يبعث في قلبه الرغبة في العطاء والمواساة. إنه درسٌ في التراحم الاجتماعي والعدل، حيث تذوب الفوارق بين الناس، وتتوق النفس لمساعدة المحرومين، فتتحول العبادة من شأنٍ فرديٍّ إلى ممارسةٍ تؤلف بين القلوب وتشد أزر المجتمع.

كما يورث الصوم في قلب المؤمن رقابةً ذاتيةً مستمرة؛ إذ يمتنع عن المفطرات في الخلوة والجلوة، وهذا يعزز في نفسه التقوى التي هي جوهر الدين. ومن خلال تكرار هذه العبادة كل عام، يتعود المسلم على استحضار طاعة الله في كل شؤون حياته، فيصبح قادراً على ترك ما يغضب ربه، والالتزام بمنهجه مهما بلغت المغريات والضغوطات النفسية.